Maailman kuvia - Vivikka Richt

A'damista B'pestiin

Tarkkaavaisimmat (öh...) lukijani ovat ehkä huomanneet, että päivityksiä tähän blogiin ei ole tullut viimeisten kuukausien aikana. Syy siihen on hyvin yksinkertainen: Amsterdam alkaa olla jo taaksejäänyttä elämää ja ajatukset ovat jo uudessa...

Suuntaamme Budapestiin maaliskuun alussa, joten juttuja sieltä on siis luvassa, toivottavasti, myös täällä blogissa.

Terävimmän kärjen näiltä päivityksiltä on tosin vienyt Facebook, josta on tullut erinomainen 'oman jengin 7-päivää': sen avulla on helppo pysyä kärryillä oman piirinsä tekemisistä. Ja hauskalla tavalla, vieläpä... ovathan statuspäivitykset kuin tekstareita, joihin saa lisätietoja niitä halutessaan!

Budapestissa tulen seuraamaan koko itäisen Keski-Euroopan asioita ja niistä raportoin tietenkin tiukasti myös YLEn kanavilla, joten kyllä minusta kuulee... jos niin haluaa... :)

Palaan asiaan, kunhan verkkoyhteytemme Budapestissa saadaan pystyyn. Toivottavasti siis jo maaliskuun puolivälissä! Siihen saakka... puss och kram!

Sinterklaas = rasismia?

Piakkoin Pyhä Nikolaus, tuo valkopartainen kunnioitettava hahmo, saapuu jälleen Espanjasta Hollannin kylmään ilmanalaan. Mukanaan Sinterklaas tuo lahjoja hyville. Pahat Sintin apulainen Zwarte Piet pistää pussiin ja vie mukanaan.

Yhdysvalloissa sijaitsevat hollantilaisyhtiöt ovat tähän vuoteen saakka aina viettäneet Sinterklaas-juhlaa. Onhan kyse Alankomaiden ehkä tärkeimmästä juhlapäivästä. Se yhdistää koko kansan, sillä jopa maahanmuuttajista suurin osa viettää sinterklaasia. Vaan Yhdysvalloissa sitä ei enää juhlita. Ei voida, sillä juhla on kuuleman mukaan rasistinen.

Koska Pyhän Nikolauksen apulainen Zwarte Piet on musta, on juhlan viettäminen siis rasistista. Erityisen raskauttavat asianhaaroista tekee se, että Piet ei ole kuka tahansa "afrikkalaista syntyperää oleva amerikkalainen", vaan mustaksi maalattu valkoihoinen. Voi kauheaa sentään!

Asia lienee periaatteessa sama kuin suomalaisten Neekerinsuukkojen ja Laku-Pekan hävittäminen. yritetään olla niin poliittisesti korrektia, niin poliittisesti korrektia. Ja miksi ihmeessä? Mitä sillä halutaan saavuttaa? En aina jaksa ymmärtää. Rasismia en siedä hetkeäkään, mutta joku raja hei sillekin, mikä rasismiksi katsotaan..

Ovatko muuten Musta-Pekka pelikortit vielä sallittuja? Vastaan itse: eivät. Tarkistin juuri.
Oheinen kuva on ladattu täältä.

Vesiliukoinen(ko)

Lupasin tämän kirjoituksen olevan hauskemmasta aiheesta kuin kolme edellistä, joten...

Hollannissa on palkittu tämän vuoden paras keksintö. Palkinto - 25 tuhatta euroa - meni henkilölle, joka kehitti vedessä aukeavan turvavyön. Jos siis tulevaisuudessa ajaa jortsuun, on vähemmän todennäköistä jäädä autoonsa satimeen, sillä veden kosketuksesta turvavyö aukeaa ja näin autosta pois pääseminen helpottuu.

Vielä jos joku keksisi vedessä aukeavat ikkunat tai katon... tosin... siinä taitaisi tulla pieni ongelma. Ainakin tämän maan säätiloissa. Kysymyksiä herää tosin vyöstäkin: entä jos limut tai kahvit roiskahtavat vyölle? Entä jos auto päätyy katolleen matalaan veteen ja turvavyön lukkoon saakka ei tule vettä? Entä jos...

Entä jos ei enää osaakaan nähdä positiivisia asioita oikeasti positiivisina, vaan antaa kaiken ympärillä olevan negatiivisen turruttaa?

Kuoleman tavaratalo

Otsikossa ei puhuta kaupasta, jossa myydään kuolemaan liittyviä tarvikkeita. Sen sijaan siinä puhutaan amsterdamilaisesta De Bijenkorfista, paikallisesta Stockmannista. Tavaratalo on ollut viime aikoina murheellisten tapahtumien näyttämönä.

De Bijenkorfissa (=Mehiläispesä) on parvekkeita, joita on vaikea huomata. Sisältä käsin niitä ei kunnolla näe, niidenolemassaolo täytyy tietää. Matkailijat, esimerkiksi, tuskin kiinnittävät niihin mitään huomiota. Ehkä onneksi. Parvekkeilta on nimittäin ilmeisen kätevää hypätä alas - kuolemaan.

Alkuvuodesta avoimelle parvekkeelle neljänteen kerrokseen kiipesi nuorehko mies. Mietti hetken, haisteli tuulta. Hyppäsi. Hän kuoli muutaman päivän kuluttua sairaalassa. Mies kuitenkin ilmeisesti teki valintansa itse.

Traagisempi tapaus nähtiin kuluvan viikon maanantaina. Silloin nuori äiti kiipesi samalle parvekkeelle, mukanaan vuoden ikäinen lapsensa. Hetkeäkään pohtimatta äiti heitti ensin lapsensa alas asfalttiin. Sitten hän hyppäsi itse perässä. Lapsi kuoli, äiti sai erittäin vakavia vammoja. Lapsella ei ollut pienintäkään mahdollisuutta valintoihin.

Nyt äiti, 23-vuotias nainen, on pidätetty. Parveke on tarkastettu ja todettu - taas kerran - turvamääräykset täyttäväksi. Mehiläispesässä hyörinä jatkuu, joskin kriisityöntekijöiden avulla. Mutta mikä saa ihmisen valitsemaan itsemurhansa paikaksi tavaratalon? Pitäisikö kriisityöntekijöiden pohtia sitäkin?

Mitä me oikein teemme itsellemme?

Miksi naisten laihuus on ihanne? Minkä takia nollakoko (size zero) tuntuu olevan yhä useamman teinitytön haaveena? Miten tällaiseen tilanteeseen on tultu? Ja ennen kaikkea: miten tilanteesta päästään pois???

En ole valmistautunut vastaamaan esittämiini kysymyksiin, pohdiskelen vain. Ja olen hiukan kauhuissani. Tajusin nimittäin vastikään, miten järkyttävältä ihmisen pitäisi nykyään näyttää. Luurangolta. Keskitysleirivangilta. Narkkarilta. Kuolevalta AIDS-potilaalta.

En suinkaan tarkoita, että ihmisten pitäisi olla lihavia, päinvastoin. Itseni mukaan lukien väitän, että suuren osan ihmisistä pitäisi olla huomattavasti hoikempia kuin ovat. Eivät puheet kakkostyypin diabeteksestä tai sydäntautien yleistymisestä mitään puuta heinää ole. Mutta pitäisi kai siitä toisestakin ääripäästä puhua. Se on nimittäin vähintään yhtä vaarallinen!

Koska sanat eivät tätä asiaa riitä selostamaan, antaa kuvien puhua puolestaan.Muotimaailma on sairas.
                         

Eikä mediakaan ole todellakaan syytön. Lehdissähän nämä mallit esiintyvät muotinäytösten lisäksi. Ja lehdissä myös melkein tavallisen näköiset naiset saadaan näyttämään sairailta. Myös niissä tavallisissa lehdissä, ei pelkästään huippumuotiin tai teinityttöjuttuihin keskittyneissä, kuten tämä lisäkuva kertoo (erityisesti käden kohtalo on kaamea...). Milloin ihmiset oikein heräävät?!

 

Muutama lehtipoiminta

Alla mainitusta kirjoitettiin suomalaislehdissä, mukavaa sinänsä. Tässä liitteenä muutama juttu, jotka onnistuin saamaan tänne tallennettavaan mutoon. Linkkejä en halua laittaa, sillä ne vanhentuvat joka tapauksessa.

On jotenkin omituista olla kirjoituksen kohteena, kun yleensä on se, joka haastattelee. Sitä tuntee itsensä aika avuttomaksi. Ja jotenkin ymmärtää paremmin, miksi monet ihmiset tuntevat pelkoa toimittajia kohtaan. Vielä kun osaisi ottaa sen huomioon omaa työtään tehdessään...
Journalistin juttu (pdf)
Aamulehden juttu (pdf)
STT:n juttu (doc)

Jossain vaiheessa artikkelit tulevat löytymään myös työsivuiltani osoitteesta http://www.vivikkaricht.com

Poliittinen markkinointi ja kampanjointi Suomessa

POLIITIKOT PYÖRITTÄVÄT MEDIAA MELKEIN JENKKITYYLIIN

Suomalaiset poliitikot ja poliittiset puolueet pystyvät melko helposti käyttämään mediaa hyväkseen omissa kampanjoissaan. Tämä käy ilmi vasta valmistuneesta tutkimuksestani (voit ladata sen .pdf-muodossa itsellesi myös tämän kirjoituksen alareunan linkistä ).


Suomalaiset puolueet ovat myös entistä ammattimaisempia ja amerikkalaisempia kampanjointityyleissään. Tästä huolimatta Suomessa ei olla vielä siirrytty kokonaan ammattimaisen poliittisen kampanjoinnin aikakauteen. Esimerkiksi maailmalla tunnettu spin doctor –ilmiö on Suomessa jäänyt miltei olemattomaksi. Suomalaisten poliittisten piirien pienuus on estänyt ilmiön yleistymisen.

Puolueet käyttävät mediaa hyvin

Puolueet ja poliitikot osaavat kuitenkin käyttää uusimpia markkinointi- ja kampanjointitekniikoita hyväkseen. Tiedotustilaisuudet järjestetään mietittyihin aikoihin ja suunnitellaan tarkoin näyttämään hyvältä. Jopa kuvaajat briiffataan näyttämään poliittisia tapahtumia mediassa puolueille mahdollisimman edullisella tavalla. Uusinta kampanjointitietoa haetaan mm. seuraamalla muissa maissa – erityisesti Pohjoismaissa, Saksassa ja Alankomaissa – käytäviä vaalitaisteluita.

Suomalaisia erityispiirteitä

Vaikka suomalaiset poliitikot ja puolueet käyttävätkin suurimmaksi osaksi myös muualta maailmasta tuttuja markkinointi ja kampanjointitekniikoita, yksi keino herätti tutkimuksen ulkomaalaisissa tarkastajissa hilpeyttä: toimittajille suunnatut saunaillat. Niitä pidettiin suomalaisuuden huipentumana. Tarkastajien mielestä suomalaiseksi erityispiirteeksi nousi myös poliitisen markkinoinnin ja kampanjoinnin kokeminen hyvin asiapitoiseksi, suomalaiseksi, vanhanaikaiseksi, harrastelijamaiseksi, tiedottavaksi ja tylsäksi.

Kattava tutkimus

Amsterdamin yliopistossa MSc-thesis –työnä tehty tutkimus selvitti suomalaisen poliittisen markkinoinnin ja kampanjoinnin erityispiirteitä kuluvan vuoden keväällä, heti eduskuntavaalien jälkeen. Tutkimuskysely lähetettiin Suomen tärkeimpien medioiden politiikan toimittajille, puolueiden kampanjavastaaville ja poliittisia kampanjoita suunnitelleille mainostoimistoille. Lisäksi tutkimukseen haastateltiin Keskustan, Kokoomuksen, SDP:n, Vasemmistoliiton, Vihreiden ja Perussuomalaisten kampanjavastaavia sekä YLEn TV-uutisten, Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien politiikan toimitusten päälliköitä.


Käytännössä tutkimus kertoo

• millaista suomalainen poliittinen markkinointi ja kampanjointi on (ulkomaiseen verrattuna)
• kuinka ammattimaistunutta (amerikkalaistunutta) suomalainen poliittinen markkinointi ja kampanjointi on
• millaiset toimijat tekevät päätöksiä tekniikoista, joiden avulla suomalaiset puolueet pyrkivät tavoittamaan median edustajat ja vaikuttamaan heihin mahdollisimman tehokkaasti
• käyttävätkö suomalaiset puolueet ammattimaisia poliittisia konsultteja (spin doctoreita) kampanjoissaan
• millaisia puolueiden käyttämät mediaan vaikuttamisen tekniikat ovat ja
• miten toimittajat reagoivat näihin tekniikoihin.

Tästä voit ladata Vivikka Richtin Spinning the Finns - Political Marketing in Finland - tutkimuksen

Vihdoinkin valmis!

Virallisesti ja vahvistetusti: olen valmis. Vanhojen BA.n ja BSc:n lisäksi voin käyttää tittelinäni MSc in Communication Science / European Communication'ia. Uh. Ja wow.

Hollantilainen ystävä pahoitteli asiaa valmistumisesta kuultuaan. Ihmeteltyäni miksi, hän selvitti: nyt sinun täytyy muuttaa kaikki tietosi, jo pelkästään käyntikorttien uusiminen maksaa maltaita!

Eipä tullut mieleenkään kyseinen skenaario. Me suomalaiset emme oikein arvosta titteleitä, ilmeisesti. Vai milloin olet viimeksi kuullut, että joku kertoisi olevansa vaikkapa yhteiskuntatieteiden maisteri se-ja-se? Enkä kyllä edelleenkään aio pistää oppiarvoani käyntikortteihin. Vai pitäisiköhän sittenkin. Olisikohan siitä jotain hyötyä? Ainakin se saattaisi näyttää kivalta...

Nassu kirjaan - heti!

Viime päivät olen ihmetelly uusinta verkottumistyökaluani eli Facebookia. Jonkin aikaa yritin pitää päätökseni, etten kokeile enää mitään jaiku-ymsymsejä, mutta nyt olen menettänyt sydämeni lähes täysin: Facebook on loistava!

Ennätin jo epäillä, etten koskaan tule enää pitämään vaikkapa ECS-kollegoihini mitään yhteyttä, kunnes tajusin: hehän ovat kaikki Nassukirjassa. Olleet jo pitkään. Se sukupolvien välinen kuilu, nimittäin, näkyy tässä aika hyvin.

Näkyy tosin myös se, että jostain syystä me finskit emme Facebookista ensin innostuneet. Miksi, syytä voi vain arvailla. Nyt vain toivon, että kaikki pistäisivät sinne oman 'sivunsa' pystyyn mitä pikimmin. Olisi ihanaa pysyä edes jotenkin kärryillä myös Suomessa asuvien kamujen elämässä. Sillä tähän on menty: sähköposti on liian vaativa yhteydenpitomuoto. Kavereita - kuten TV-sarjoja - tulee seurattua pikemminkin on demand: juuri silloin kun itselle sopii. Siinä FB toimii loistavasti.

Lisäksi sinne voi järjestää näppärästi kuvansa. Jopa ne kolme vuotta digiarkistoissa lojuneet hääkuvat. Öh.

P.S. Se on älyttömän helppo käyttää!
P.P.S. Tämä on siis mielipiteeni muutaman päivän käytön jälkeen. Katsotaan, miten homma kehittyy...

Tänä vuonna se sattui sitten viikonlopuksi

Kesä, nimittäin. Se oli täällä Hollannissa viime viikonloppuna (nyt on taas normaalia eli sataa ja tuulee). Vapun jälkeen oli ensimmäistä kertaa lämmintä ja aurinkoista. Perinteinen suomalainen helleraja ylittyi sekä lauantaina että sunnuntaina. Mitä silloin tekeekään kunnon dutsi? Lähtee rannalle! Jihuu!

Vain silloin kun ympärillä on tarpeeksi muita ihmisiä, voi hollantilainen tuntea olonsa turvalliseksi. Iloiseksi. Onnelliseksi. Tyytyväiseksi. Vain silloin olo on gezellig. Kuva kertonee kaiken. Siinä näkyy sunnuntainen Scheveningen (alkup. kuva julkaistu mm. AD:ssa).

Me emme olleet rannalla. Jostain syystä.

Luotettava dutsipoliisi

Jo pitkään on ollut selvää, että dutsipoliisien työmoraali ei ole aivan sellainen, kuin mihin Suomessa on totuttu. Silti uutinen hollantilaisten poliisien tekosista hämmästytti, jopa järkytti.

Juttu on nimittäin niin, että viime vuonna yli 200 poliisia erotettiin työstään. Siis vain viime vuoden aikana. Yli kaksisataa! Syinä erottamisiin olivat kyseisten poliisien rikolliset teot tai työtehtävien laiminlyönti.

Poliisien käytöksestä tehtiin viime vuonna melkein 1400 tutkintaa, joista puolet johtivat jonkilaisiin kurinpitotoimiin. Huh. Kylläpä tuntuu mukavalta tuollainen. Tosin: mitkä mahtavat olla vastaavat luvut Suomessa? Niitä ei taideta ainakaan kovin äänekkäästi julkistella.

Halpaa ruokaa

Täällä dutsilandiassa ruoka on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Sen huomasi heti tänne muutettuamme ja huomaa edelleen. Jos Suomessa käy ruokakaupassa, on turha kuvitellakaan selviävänsä sieltä ostoksineen ulos alle 20 euron. Täällä samaan reissuun menee suunnilleen puolet vähemmän. Hollannissa ruoka onkin kokonaisuudessaan noin 10% halvempaa kuin Euroopassa keskimäärin. Maitotuotteet, juustot ja kananmunat ovat jopa 22% halvempia.

Vasta julkistetun tutkimuksen mukaan Suomi onkin todella kalliin ruuan ja juoman maa. Ja tuskin tilanteeseen se paljon puhuttu arvonlisäveron alennuskaan auttaa. Uskonkin, että ruuan hinta laskee Suomessa ainoastaan, jos man väkimäärä yhtäkkiä kasvaa huomattavasti. Sitten kai ruuan tuottaminenkin tulisi suhteessa halvemmaksi. Vai miten se nyt menikään...?

Turha kuvitelma kuitenkin, sillä Suomessa tuskin yhtäkkiä tapahtuuedes pienimuotoista väestöräjähdystä. Harmillista sinänsä. Sillä olisihan meillä tilaa.

Ukko ja sen ilma

Ei minulla ole mitään vastaan Ukkoa, sitä, joka ylijumalankin nimellä tunnetaan. Ei sen paremmin mitään vastaan ilmaa, jota ehkä paremmin tässä yhteydessä voisi kuvailla sanalla sää.

Yhdessä tuo Ukko ja ilma kuitenkin muodostavat parin, joista en erityisemmin välitä. Niin lapselliselta kuin se ehkä kuulostaakin, pelkään ukonilmaa kuin... ööh... 'ruttoa' kuulostaa vähän oudolta, sillä ei kai sitä ole Euroopassa enää ollut kuin herratiesmilloin. Sanotaan siis näin: pelkään ukkosta ihan p****leesti. Vaikken yleensä moisia sanontoja viljelekään.

Ukkonen on kuulemma hieno luonnonnäytelmä. Niin varmaankin. Sängyn alta seurattuna se saattaa vielä menetellä, mutta ikkunan lähelle minua ei saa kiskomallakaan Saati parvekkeelle tai vastaavalle.

On tähän selityskin. Tai selityksiä. Ensinnä tietysti sukurasitus: kun omistaa hiukan pöljiä sukulaisia, joista mainittakoon esim. isoäiti joka nukkui vaatekomerossa jos oli ukonilma, on aika suuri todennäköisyys päätyä pöljäksi itsekin.

Toisekseen kokemus 1: lapsena asuimme vanhassa pappilassa, jota ympäröivät valtavat, yli 100-vuotiaat puut. Yhden ukonilman aikana räjähti. Yksi isoista koivuista halkesi kahtia, syttyi palamaan, tuhoutui. Tuhotyön tekijä tuli myös meille sisälle: olen tuijottanut pallosalamaa 'silmästä silmään', kolmen muun ihmisen tehdessä saman asian samassa tilanteessa. Ei siis ole kyse kuvittelusta. Samainen salama muuten hajotti jokaisen verkkovirrassa olleen sähkölaitteen talossamme.

Ja vielä kokemus 2: jokainen tamperelainen tietää, että kun ukkonen saapuu kaupunkiin, se ei löydä helposti ulos, koska järvet ovat esteenä. Erään jättiukkosen aikana salamat iskivät silloiseen asuintalooni Hatanpään valtatiellä niin monta kertaa, että luulin tulevani hulluksi talon täristessä ja ikkunoiden helistessä. Piilouduttuani eteiseen (ainoa ikkunaton tila) pääsin seuraamaan, kun kipinät sinkoilivat vanhoissa sähköjohdoissa. Talon sähkölukot sulivat kiinni.

Hieno luonnonnäytelmä. Niin kai sitten. En vain taida kuulua kohderyhmään. Myöskään täällä Amsterdamissa, missä ukkoset ovat miltei koko vuoden ajan seurana.

Jalkaa palloon!

Rotterdam on ensi viikonloppuna varsin kiinnostavan tapahtuman näyttämönä. Tai no, kiinnostavan... Ehkä siinä tapauksessa, että olet jossain päin Eurooppaa asuva suomalainen ja tykkäät potkia palloa jalkapallopelin sääntöjä noudattaen. Tai katsella sellaista.

Kyllä, ensi viikonloppuna taas siis jalkapalloilua (ks.syksyn Lontoon keikaus). Mukana kuulemma pelaajia ainakin Lontoosta, Hampurista, Brysselistä ja Luxemburgista. Ja tietty hollanninsuomalaisten oma Haagin Sisu, jota rakkaudella myös Hasikseksi kutsutaan.

Jos haluat pelaamaan, ilmoittaudu Ismo Vaittiselle (yhteystiedot tämän blogin pitäjältä osoitteesta maailmankuvia ät gmail piste com), jolta saat myös tarkempia tietoja muusta tapahtumaan liityvästä. Kannustamaan saavat tulla kaikki ihan ilmoittautumattakin, otamme miellään mukaan lisää Cheers! -leadereita :) 

Pelit järjestää merimieskirkko ja siksipä ne pidetäänkin kansainvälisen merimieskirkkokeskus Heyplaatin alueella Park de Hey'ssä. Kentän osoite on Oostbroekweg 4, 3089KL Rotterdam. Löytyy mm. tämän loistavan karttapalvelun kautta. Ja jos et muuta muista, niin seuraa Rotterissa opasteita suuntaan Haven nr. 2500-2749. Prins Johan Frisohavenissa ei muita puistoja ole, joten eksyminen on aika mahdotonta...

Tapaamisiin kentän laidalla puolen päivän kieppeillä (oransseissa paidoissa, tietty... uh)!

Etsitään: heimo- tai kyläpäällikköä

Mielestäni toimittajan  työ on parasta mitä olla voi. En vaihtaisi ammattiani - no ei nyt voida sentään sanoa etten vaihtaisi sitä mistään hinnasta, sillä kyllä sopivasta korvauksesta sopuun päästäessä vaihtaisin, mutta... no, en vaihtaisi duuniani ainakaan ihan pikkurahalla.

Silti kieltämättä kutkutti, kun tutkailin Euroopan unionin työnhakusaitti EURESia. Kun tuolla monimutkaisuudessaan suorastaan mainiolla sivustolla onnistuu pääsemään työnhakuun saakka ja valitsee alakseen "Lainsäätäjät ja ylimmät virkamiehet", ilmestyy seuraavaan valikkoon vaihtoehto "Heimo- ja kyläpäälliköt". Ihan oikeasti. Kokeile vaikka. Ja haku jopa tuotti tuloksia: Belgiassa kaivattiin 23:a heimo- tai kyläpäällikköä, Britanniassakin pariakymmentä.

Pettymykseni oli kuitenkin suuri, kun tarkempi tulosten tarkastelu osoitti tarjolla olevat heimopäällikön paikat pankkiireille ja tiesmille pörssihaille tarkoitetuksi. Tai olihan siellä myös yksi "Pelotonscommandant Artillerie, pantsertroepen en Infanterie", jonkinasteinen pansarijoukkojen ja jalkaväen komentaja...

Kiinnostavaa onkin se, miten "heimo- ja kyläpäälliköt" nykyään mahdetaan määritellä. Heimomme ja kylämme ovat pankkeja ja puolustuslaitoksia, näin kai tästä voi päätellä.

Vappu helteessä

Viimeksi kirjoittaessani oli pääsiäinen. Nyt on kohta jo vappu. Ai miten niin aika menee nopeasti? Syyllinen: järjetön työmäärä. Edelleenkään en suosittele kenellekään opintojen ja töiden yhdistämistä. Vaan tästä ei nyt suinkaan ole kyse. Sillä:

Hollanti on saanut nauttia viimeisen viikon ihanasta helteestä. Aurinko on paistanut (välillä harson takaa, mutta silti) kuumasti.

Naurattaa lueskella Suomen jokakeväisiä juttuja vappusäästä. Anteeksi vaan, mutta räntäsade kuulostaa aika huvittavalta, kun täällä liikutaan shortseissa ja hellemekoissa lämpötilan ollessa 28 astetta.

Huomenna lauantaina suomalaisrentta kokoontuu Haagin rantsuun eli Scheveningeniin lakittamaan yhden patsasparan ja viettämään vappua perinteisissä tunnelmissa (lue: kuohuviiniä, hyvää ruokaa, laulua), vaikkakin helteeseen sopivissa asuissa, ei tarvita niitä tyypillisiä vappupolareita (voi harmi...). Ja tälläkin kertaa meitä todennäköisesti luullaan teurastajiksi.

Mennäänkö autolla?

Pääsiäinen on ihan kohta ja samalla pieni loma. Tarkoitus olisi suunnata maasta hetkeksi ulos ja juu, sepä onkin tässä maassa helppoa. Hollantihan on tosi pieni ja kahdessa tunnissa pääsee mille tahansa rajalle. Tai niinhän sitä väitetään.

Pitää paikkansa, että Hollanti on pieni. Pitää paikkansa sekin, että kahdessa tunnsisa pitäisi päästä Amsterdamista maan mille tahansa rajalle. Tosiasia on kuitenkin se, että tässä pyöräilijöiden paratiisissa käsitään Euroopan pahimmista liikenneruuhkista. Vai mitä sanot siihen, että vähän yli 200 kilometrin matkaan (Amsterdam-Maastricht) menee usein reilusti yli kuusi tuntia? Tai siihen, että ainoat ruuhkattomat tunnit löytyvät väliltä 02.00-04.30.

Tähän kun vielä lisätään se, että kuluvan vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana maan ruuhkamäärät ovat kasvaneet 20% niin a vot. Taidetaan pakata reppaasti kärsivällisyyttä matkalle mukaan. Ja muuten: tässä kohtaa on hyvä pistää kuvitelmat Amsterdamista pyöräilijäkaupunkina sinne minne ne kuuluvat: romukoppaan. Onhan täällä toki paljon pyöräilijöitä. Mutta autoilijoita on huomattavasti enemmän.

Sienet pannaan

Taikasienten eli magic mushroom 'ien myynti halutaan kieltää Alankomaissa. Hallusinaatioita aiheuttavien sienten kuivattujen versioiden myynti onkin jo nyt laitonta, tuoreita sen sijaan myydään jokaisessa "smart shop" :issa. Muun muassa Britanniassa myös tuoreiden hallusienien myynti on vastikään kielletty.

Viime viikolla nuori ranskalaistyttö kuoli Amsterdamissa hankkiuduttuaan sienipilveen ja hypättyään sillalta. Hallusinaatiot olivat saaneet hänet silminnäkijöiden mukaan uskomaan, että hän osaa lentää. 17-vuotiaan tytön vanhemmat syyttävät nyt Hollannin viranomaisia siitä, että tällaista aiheuttavia aineita myydään maasssa vapaasti.

Vaikka kaupoissa ja coffee shopeissa periaatteessa onkin ikärajat, niitä ei monesti ainakaan turistien kohdalla noudateta tarkasti. Siksi Hollannin hallitus kokoontuukin huomenna torstaina, 29.3. keskustelemaan mahdollisesta sienten täyskiellosta. Keskustelussa ovat myös muut huumelait, mutta "kahvikauppojen" olemassaoloon se tuskin vaikuttaa. Hollanti ei nimittäin halua suitsia tärkeintä turistiattraktiotaan.

Tanssii kermavaahdon kanssa

Ukrainan loistava tämänvuotinen euroviisubiisi (ks. edellinen kirjoitukseni) on herättänyt närää oudoilla sanoillaan. Muuten jo toinen biisi, jota kritisoidaan sanojen takia.

Tässä Ukrainan kappaleessa väittävät jotkut kuulevansa sanat "Russia goodbye" ja kuuleehan ne niin, jos haluaa. Verka Serduckan edustajat ovat kuitenkin eri mieltä. Heidän mukaansa oikeat sanat ovat "Lasha tumbai" ja se taas tarkoittaa mongoliaksi kermavaahtoa.

Mongolian kielen tuntijat eivät kuitenkaan tunnista sanoja, heh, kumma kyllä. Jäänee siis arvoitukseksi mistä laulussa kerrotaan, mutta ainakin sen nimi muutettiin alkuperäisestä "Danzing":ista "Dancing lasha tumbai":ksi. Syystä että...?

Sieben, sieben - ein, zwei!

Aivan takuuvarma suosikki tulevissa Euroviisuissa. Ainakin minun :) Ja ihmettelen kyllä suuresti, jollei myös miljoonan muun, sillä tässä on hittiainesta. Verka Serduchka jo yksinkin on loistava veto Ukrainalta, saati sitten biisin hienon sanoman kanssa. Ei voi kuin sanoa kunnioittavasti: UUH!

Roken is dodelijk

Hollannin hallitus aikoo kieltää ravintolatupakoinnin mahdollisesti vielä kuluvan vuoden aikana. Tämä uhka on suivaannuttanut ravintoloitsijoita ympäri maan, sillä heidän mukaansa asiakkaat karkaavat, jos eivät saa pössytellä mielensä mukaan. Juu, tätähän on kuultu jokaisen maan ravintoloitsijoilta aina kun savuttelun lopettamisen aika on häämöttänyt.

Monien muiden Euroopan maiden esimerkki on kuitenkin osoittanut, että röökikiellolla ei ole ollut kovinkaan suurta vaikutusta asiakasmääriin. Ihmiset tulevat kapakoihin ensisijaisesti viihtymään lasillisen ääressä ja seurustelemaan ystäviensä kanssa, eivät tupakoimaan.

Täällä Hollannissa tosin röökaaminen on suosittua, edelleen. Tuntuu siltä, että joka toisella tai useammalla palaa nortti huulessa. Sen myös haistaa, varsinkin vaatteissaan ja hiuksissaan ravintolaillan päätyttyä: vastenmielinen löyhkä. Onkin mielenkiintoista nähdä, mitä dutsit tekevät kiellon tultua voimaan. Todennäköisesti yrittävät aikansa elellä kuin ennenkin. Ja tunnustavat sitten tappionsa ja lopettavat koko touhun. Siis tupakoinnin.

P.S. Jep, olen lopettanut tupakan polton :) Viimeinen röökini paloi jouluaattona.

Kuka kieputti ketä

Suomen vaalit on käyty ja uusi eduskunta valittu. Oli erittäin mielenkiintoista seurata YLEn vaalilähetystä suorana verkosta, tarkkailla Tarmo Ropposen eläköitymisen mukanan tuomia muutoksia ja tietysti sitä tärkeintä - vaalitulosta.

Perussuomalaisten vaalivoitto ei ihmetyttänyt, puolue teki hyvän ja jämäkän kampanjan keskittyen hatunnoston arvoisella tavalla tärkeimpinä pitämiinsä asiakysymyksiin. Vaikka en kyseisen puolueen ihailija muuten olekaan, vaalityö heillä tuntui toimivan.

Myös Kokoomuksen menestys oli kai arvattavissa, vaikken uskonutkaan ihan noin koviin lukuihin. Kuten puolueen puheenjohtaja Jyrki Katainen sanoin, taisi positiivinen kampanjointi tehota. Kansaa eivät enää kiinnostaneet vanhat iskulauseet, eivätkä tärkeät sosiaaliasiat. Hauskuus vei voiton tylsyydestä, kuten niin usein muutenkin.

Lisäksi voiton veivät ne, jotka osasivat pelata politiikan peliä taitavimmin. Jos kuuntelet viimeisimmästä toimittamastani YLE Radio 1:n Julkisesta sanasta, mitä tutkija Hajo Boomgaarden ja poliittinen konsultti Hans Anker kertovat poliitikkojen vaalien alla puuhailevan, saatat olla samaa mieltä.

Alastomat salissa

Kuntosalille mennään kuntoilemaan, se lienee selvää. Yhtä itsestään selvää on sekin, että kuntoilu kyseisessä paikassa tapahtuu vaatteet päällä, vai mitä?

Oikea vastaus tietysti kuuluu: "Ei, se ei ole itsestään selvää kun ollaan Hollannissa." Tässä maassa nimittäin julkinen nakuilu tuntuu kuuluvan kansallisharrastuksiin. Kylpylöissä, saunoissa ym. hemmottelulaitoksissa kumpikin sukupuoli sujuttelee sulassa sovussa sekasakisa täysin ilman rihman kiertämää. Porukalla ollaan alasti niin käytävillä, saunoissa kuin suihkuissakin. Ja nyt myös kuntosalilla.

Heterenin kylässä lähellä Apeldoornia kuntosaliyrittäjä Patrick De Man on alkanut järjestää salillaan "alastonsunnuntaita". De Manin mukaan toiveita tällaiseen on tullut Hollannin lisäksi myös mm. Venäjältä ja Australiasta. Ja nyt toive siis on toteutunut: viime sunnuntaina salilla oli lehdistön lisäksi toistakymmentä nudistikuntoilijaa.

Ei millään pahalla kaikki alastomuutta rakastavat, mutta rajansa kaikella. Ihmisvartalo on kaunis minkälaisena tahansa, mutta ihan totta, hei... ! En minä ainakaan haluaisi käyttää kuntopyörää, jonka selässä joku on juuri hikoillut puoli tuntia alasti. Tai seurata, kun joku harjoittelee askelkyykkyjä peilin edessä. Juuei. Ja saatte ihan vapaasti kutsua minua rajoittuneeksi.

Journalistietiikkaa hollantilaisittain

Jos haastateltava tuntuu olevan vaikeasti lähestyttävää sorttia, on aika ottaa järeät keinot käyttöön. Vaikkapa kahlita haastateltava itseen käsiraudoilla. Tämän näppärän tempun kaikille toimittajille näytti käytännössä hollantilais"toimittaja" Cielke Sijben, joka nappasi uhrikseen näyttelijä Hugh Grantin.

Amsterdamissa uusimman leffansa ensi-iltaa tähdittämässä ollut Grant joutui sitten odottelemaan pelastavia poliiseja kymmenisen minuuttia tyttöön kahlittuna. Tarina ei kerro, antoiko näyttelijä haastattelun kahlittuna ollessaan. Sen sijaan sen se kertoo, että syytteitä vapaudenriistosta ei liene odotettavissa.

Tästä nyt sitten vaan mallia ottamaan ja vaatimaan käsirautoja jokaisen toimituksen vaikovarusteiksi juttukeikoille. Tosin... kehen sitä sitten haluaisi itsensä kahlita? Matti Vanhaseen? Eero Heinäluomaan? Öh... helpompaa kai sanoa kehen ei takuulla. Timo Soiniin.

Apua! Ehdokas kadoksissa!

Havahduin juuri kauheaan tosiasiaan: tänä vuonna minulla ei ole oikeastaan hajuakaan ketä äänestän! Edes puoluetta en ole saanut vielä päätetyksi, sillä suurin osa puolueista vakuuttaa jollain osa-alueella. Vaalikoneistakaan ei ollut apua, sillä sain tulokseksi tyyppejä, joille en ääntäni antaisi mistään hinnasta.

Ei sen vuoksi, että he olisivat huonoja ehdokkaita vaan siksi, etten ole millään tavalla samassa elämäntilanteessa kuin yksikään heistä. Sillä niinhän se on, että suuri osa meistä hakee ensin ehdokasta, joka tuntuu ymmärtävän omia näkökantoja esimerkiksi samanlaisen taustansa tai juuri elämäntilanteensa takia. Vasta sitten mietitään sitä, onko kyseinen tyyppi sille muullekin kansalle hyvä ehdokas... ehkä. Vai lienevätkö muut samaa mieltä? Kommentteja saa esittää puoleen ja toiseen.

Myönnetään, että kanssani samanlaisessa elämäntilanteessa olevan voisi olla vaikea asettua ehdolle (ulkomailta, eheh), siksipä en täydellisyyttä vaadikaan. Mutta edes jotain! En nimittäin periaatteestakaan äänestä kolmen lapsen äitiä espoosta enkä 60-vuotiasta opettajaa Hyvinkäältä. En usko että meillä on mitään yhteistä, sori vaan. Peräänkuulutan nyt siis minulle sopivaa ehdokasta: koulutettua ja osaavaa kaupunkilaista nuorehkoa (nais)henkilöä, jolla on omia ideoita ja jotain fiksua sanottavaa siitä, miten Suomea pitäisi tulevaisuudessa johtaa ja mihin suuntaa kehittää. Missä olet, oi Uudenmaan vaalipiirissä hääräävä ehdokkaani?

Lunta tulvillaan

Amsterdam on valkoinen, uskomatonta kyllä. Yleensä täällä lumi sataa jo valmiiksi niin märkänä, että se sulaa heti pois. Nyt sitä on jopa maassa!

Tottakai liikenne on kaaoksessa, lennot myöhässä ja junayhteyksiä vähennetty jne., mutta muuten näyttää mukavalta. Melkein kuin olisi talvi. Onneksi ei tarvitse kuitenkaan lähteä hiihtämään!

Maailman kolmanneksi mukavin paikka

Hollanti on päässyt mitalisijoille, taas kerran. Ja taas kerran kyseessäon myös tutkimus, jonka tulos ei voi täällä asustavaa ulkomaalaista hymyilyttää. Tällä kertaa on nimittäin tutkittu, että Hollanti on maailman kolmanneksi mukavin asuinmaa. Ykköseksi pääsi Ranska, jumbosijalle jäi Irak (kumma juttu...).

Tätä tutkimusta tehdessä "tutkijat" kuulemma ottivat huomioon muun muassa elämisen hinnan (mitä se lieneekään), kulttuurin ja vapaa-ajan tarjonnat, maan talouden tilan, ympäristön tilan, vapauden asteen (???), terveydenhuollon, infrastruktuurin, turvallisuuden ja riskit sekä ilmaston. Näitä tietoja on etsitty erilaisista tilastoista. 

Lopullisen silauksen tälle "tutkimukselle" ovat kuitenkin antaneet tutkivan tahon eli International Living -lehden "kirjeenvaihtajat" eri maissa. Hyvässä lykyssä siis yksi ihminen per maa on päässyt kertomaan oman mielipiteensä edellä mainituista. Sen perusteella maat on sitten rankattu paremmuusjärjestykseen. Kyllä nyt asuinpaikan valitseminen helpottui kertaheitolla.

Ornitologisia havaintoja

Mustarastas lauloi auringon noustessa upeasti kadun reunan ikivanhassa kastanjassa. Niin hurjalla volyymillä, että nukkuminen kävi mahdottomaksi. Harmittavaa kyllä laulun kauneus ei kompensoinut vähiin jääneitä unia. Mutta: siis mustarastas. Helmikuun alussa. Olen tästä aiheesta vaahdonnut viime aikoina jo liikaa, joten jätän enemmät kommentoinnit sikseen ja sanon vain: mustarastas, helmikuun alussa.

Toinen tätä päivää järkyttänyt lintuaihe on komennus sisätiloihin. Siis linnuille. Hollannin viranomaiset järkyttyivät Britanniassa havaitusta lintuinfluenssatapauksesta niin paljon, että joka ikinen rokottamaton siivekäs käskettiin heti katon suojaan. Sen verran vakavasti viranomaiset asiaan suhtautuvat, että eilisen päivän aikana kymmeniä lintutiloja ratsattiin vapaiden lintujen löytämiseksi. Ei kuulemma löytynyt. Syynä saattaa olla se, että irrallaan havaitut tirpat köyhdyttävät omistajaansa tuhannella eurolla päivässä.

Radio Free Europe, Radio Liberty

Elettiin kylmää sotaa, vuosi oli 1950. Yhdysvalloissa perustettiin "Komitea Vapaan Euroopan puolesta". Vahvimpana taustavaikuttajana ko. komitealla oli CIA, tarkoituksenaan vapauttaa Eurooppa kommunismin ikeestä. Keinot olivat kiinnostavia, eivät aina suinkaan laillisia. Niin kuin nyt voi kuvitella, kun CIAsta puhutaan. Jotkut niistä ovat kuitenkin edelleen voimissaan, kuten Radio Free Europe / Radio Liberty.

Radio Free Europella on edelleen erittäin vahva asema uutisvälityksessä mm. Irakissa, Iranissa ja Afganistanissa. Nimenä sillä toki on sopivammin Radio Free Irak/Iran/Afganistan. Euroopassa sitä ei enää tarvita monessakaan paikassa. Vielä se tosin toimii mm. entisen Jugoslavian alueella ja Romaniassa. Radio Libertynä (Radio Svoboda) se kuuluu Venäjällä.

Kiinnostavat tarinat ja historialliset äänipätkät voit kuunnella täältä.                           

Kevät on tullut!?

Kuva puhunee puolestaan. Päivämäärä kuvaa otettaessa oli 18.1.2007, vuoden pahimman myrskyn aamuna kukat näyttivät voivan hyvin.

Saisiko olla korotonta lainaa?

Muslimit eivät usko koron ja rahan yhdistämiseen. Ei siis korkoa pankkitilillä oleville rahoille, kiitos, pitäkää niitä vain tallessa ja käyttäkää sillä aikaa kun en itse tarvitse niitä. Ei myöskään korkoa pankista otetusta lainasta, olkaa hyvä vaan, tässä rahaa, maksakaa takaisin sitten kun jaksatte.

Olisipa mukavaa käppäillä pankkiin ja sanoa: "Hei, olen muslimi. En usko koronmaksuun. Haluaisin lainan josta minun ei tarvitse maksaa korkoa ollenkaan." No vitsi vitsinä. Asia on kuitenkin ihan täyttä totta ja aiheuttaa hankaluuksia monille uskontoaan kunnioittaville muslimeille.

Britanniassa ja Yhdysvalloissa toimeen on jo tartuttu. Islamilaiset yhdyskunnat perustavat omia pankkejaan, jotka hyväksytetään shari'a-neuvostolla. Kiinnostava uutuus pankkimarkkinoilla, uskonnon lakien mukaan toimiva rahalaitos.

Täällä Hollannissa ei vielä varsinaista islamilaista pankkia ole, jonkinasteinen viritelmä kylläkin. Britanniassa sen sijaan jo ns. tavallisetkin pankit ovat alkaneet ottaa muslimiasiakkaansa huomioon. Esimerkiksi valtava, kansainvälinen HSBC-pankki on perustanut erityisen muslimiosaston. Mitenkähän Suomessa asuvat muslimit saavat  raha-asiansa hoidettua? Vai eivätkö he vain ole niin uskonnollisia, että asia haittaisi? Olisi hauska saada tästä lisää tietoa! Lisäksi olisi kiva tietää, miten ns. tavalliset pankit suhtautuvat kristittyjen Jeesuksen opetuksiin. Eikös hänelläkin ollut jotain sanottavaa koronkiskureista...?

Häivähdys punaista

Amsterdamin keskustan punaisten lyhtyjen alue, ilotalokorttelit, prostituoitujen kadut, huoratalot -millä nimellä niitä halutaankaan kutsua- ovat kaupungin suosituin nähtävyys. Siis tietysti kannabiskahviloiden eli coffee shop'ien jälkeen. Kuten aiemmin kirjoitin, omituisella ja groteskilla nähtävyydellä on vieläkin rumempi puolensa: se on kansainvälisen rikollisuuden pesäpaikka keskellä kauneinta Amsterdamia.

Vihdoinkin kaupungin päättäjät alkavat saada ilmiöstä tarpeekseen. Yli 30 "palveluntarjoajaa" joutuu lopettamaan toimintansa, koska niillä katsotaan olevan kytköksiä rikollisuuteen. Muiden muassa Amsterdamin bordelliparoni Charles Geerts 'iltä on evätty useita toimilupia.

Geerts käy parhaillaan oikeutta kaupunkia vastaan, väittäen toki olevansa puhdas kuin pulmunen. Toivottavasti hän häviää. On vastenmielistä asua kaupungissa joka katselee ihmis- ja huumekauppaa läpi sormien, vain koska kyseiset bisnekset tuovat kaupunkiin turistirahaa. Hyi.

Web 2.0 - ai mikä?

Ole jatkuvasti verkossa. Blogaa tavallisesti ja kännyllä, pod- ja vodcastaa, jaa (känny)valokuvasi kaikille jonkin verkkopalvelun kautta, pidä yllä linkkihakemistoa, pelaa ryhmäpelejä, kirjoita wikejä... Ja saa palautetta, tutkaile kävijätilastoja, tiedä, että olet kaikkialla kaikkien kanssa kaiken aikaa. Hanki siis yleisö. Houkutteleeko? Vai onko tämä kaikki mahdollisesti jo arkipäivääsi?

Ilmiö, jota edellä kuvaan on nimeltään Web 2.0. Myös sosiaaliseksi webiksi sitä kutsutaan. Tai oikeastaan edellä kuvaamani on Web 2.0 elämäntapana. Henkilökohtaisesti en tunne ainuttakaan ihmistä, joka todella tuollaista elämää -jatkuvaa verkossaoloa- harrastaisi. Jos elämää nyt voi sanoa harrastettavan. Tosin, nyt kun hiukan tarkemmin ajattelen, Tuija on jo aika hyvässä 2.0-kondiksessa!

Myös aviomieheni, joka on jo kohta kymmenen vuotta työskennellyt digimediassa on päättänyt nyt ryhtyä päivittämään vanhaa itseään 2.0-versioksi. Kiinnostava projekti, vaikka minulla ei siihen osaa tai arpaa olekaan, kai. Projektin kulkua voi seurata sitä varten perustetussa blogissa, johon kommentit ovat kuuleman mukaan enemmän kuin tervetulleita. Sinne vaan. Itsekin jännityksellä odotan, mitä tuleman pitää. Heh.

Ai niin. Yksi kysymys. Miksiköhän se kirjoitetaan isolla? Siis se Web 2.0? Lieneekö se niin paljon parempi kuin 1.0 (vai onko 1.0:aa olemassakaan)? Jos joku vaikka tietäisi ja kertoisi!

Google-kerroin

Mitä kuuluukaan sille Elinalle jonka tunsin ala-asteella? Entä missä mahtaa vaikuttaa se mukava opettaja joka luennoi yliopistolla vuonna -95? Asuvatkohan opiskeluaikaiset tuttavani vielä opiskelupaikkakunnalla? Eikun googlaamaan!

Hyvän ystäväni kanssa pohdimme juuri google-kerrointa. Päivitimme yhteisten tuttujemme kuulumisia ja olimme tehneet saman havainnon: jos tyyppiä ei löydy googlella, hänellä ei todennäköisesti mene kovin hyvin. Tai sitten hän on jo nelikymppinen tai yli. Tavalliset (lue: ei-julkimot ja ei-poliitikot) yli nelikymppiset eivät nimittäin useinkaan -jostain syystä- ole "verkkokirjoilla" missään.

Mahtaako pitää paikkansa? Olemmeko vetäneet hätäisiä johtopäätöksiä? Kommentoikaa, jos olette törmänneet samaan. Tai jos olette aivan toista mieltä.

Vaaliskandaali hollantilaisittain

Täällä Hollannissa äänestettiin viime viikolla maalle uusia kansanedustajia. Jo etukäteen tiedettiin, että tulos saattaa olla lähestulkoon mitä tahansa. Kukaan ei edes yrittänyt ennustaa miten millekin puolueelle käy. Siltikin analyytikot hämmästelevät.

Vaalien suurin voittaja oli nimittäin vasemmistopuolue SP, jonka suomalainen vastinpari lienee Vasemmistoliitto. Hämmentävää maassa, jonka korkeimpana arvona on rahan tekeminen. Ilmeisesti alankomaalaiset ovat vihdoin kyllästyneet elämään toisistaan piittaamatta. SP:n vaalisloganeissa korostettiin nimittäin demokratiaa, jakamista, hoivaa, ympäristöä, yhteistyötä jne.

Tämä ei kuitenkaan ollut se otsikossa mainitsemani skandaali. Skandaali on äänioikeus, joka jostain syystä ei kuulunutkaan enää kaikille hollantilaisille. Ne jotka olivat kadottaneet äänioikeusilmoituksena, eivät nimittäin voineet äänestää. Ai reiluako? No ei ole. Aika moni meistä suomalaisistakin käy vaaliuurnilla ilman kotiin postitettavaa ilmoitustaan. Mukana on henkilöllisyystodistus ja äänestäminen sujuu kuin leikki. Ei Hollannissa, ei ainakaan näissä vaaleissa.

Äänioikeutetuista n. 1,6% joutui huomaamaan, ettei pääsekään äänestämään. Vaikka prosentti saattaa näyttää pieneltä, todellisuudessa puhutaan aikamoisesta ongelmasta. Tuo pieni prosenttimäärä tarkoittaa melkein 200 000 ihmistä. Yhtä Turullista*. Kukaan ei kuitenkaan -ainakaan vielä- ole vetänyt hallitusta oikeuteen asiasta. Eikä vaatinut äänestystuloksen mitätöimistä.

Sosialistit siis voittivat, sosialidemokraatit hävisivät ja kristillisdemokraatit saivat vähän takkiin mutta säilyivät suurimpana puolueena. Eläinten puolesta -puolue onnistui myös mainiosti, uskomatonta kyllä...
Tarkkoja äänestystuloksia tästä ja tästä.

* Ette kai oikeasti kuvitelleet että laittaisin tälle sivulle linkin TURKUUN? Loukkaavaa. Olenhan sentään paljasjalkainen tamperelainen :)

Mies=pomo=mies

Alankomaita pidetään Suomessa usein yhtenä tasa-arvoisimmista maista. Ajatellaan, että hollantilaisnaisilla on yhtäläiset mahdollisuudet mm. edetä työelämässä kuin maan miehilläkin. Näin luulevat ovat täysin väärässä.

Hollannissa naisista 80% on mukana työelämässä. Kuulostaa hyvältä, mutta totuus on jotain ihan muuta. Näistä 80 prosentista 70% on töissä osa-aikaisesti, yleensä kaksi päivää viikossa. Suomessa osa-aikaisesti työskentelevien naisten määrä on murto-osa tästä. Hollantilaisnaiset nimittäin jäävät edelleen kotiin hoitamaan lapsia miehen elättäessä perheen palkallaan.

Tämä ei ole kiinni koulutuksesta: niin kouluttamattomat kuin pitkälle koulutetut ovat samassa tilanteessa, jolle ei löydy vaihtoehtoja: ei ole valtion järjestämää päivähoitoa. Se mitä on, on 1) hirvittävän kallista ja 2) paikat ovat täynnä.

Erityisen hyvin tilanne näkyy johtoportaassa. Naisia on lähes mahdoton löytää hollantilaisten yritysten johtotehtävistä. Vertailin itse opintoihini liittyvänä tehtävänä YLEn ja NOSin (Hollannin YLE) naisjohtajien määriä. Tulokset ovat aika hurjaa luettavaa.

Lue tutkimus tästä (linkki avaa PDF:n)

One hit in English

As I wrote earlier, I study at the University of Amsterdam, majoring in European Communication Studies. At one of the classes i've chosen a fellow student had googled my name and was very surprised: not even one hit in English! That provoked this writing, finally (it's been at least three weeks... bu you know, i've been extremely busy).

I've also been planning to post here the essays i have to write for my studies. Maybe they will be of help to someone studying the same subjects. Although i have to remind you: my English is not perfect, far from it as you can read! And my knowledge on the subjects could be a lot better, too... Nevertheless, i have always passed all the tests so the essays cannot be utterly unuseful.

Maybe even my Finnish friends can read them... or... maybe not :) Anyway, expect to find something related to the subject here latest next week.