Maailman kuvia - Vivikka Richt

A'damista B'pestiin

Tarkkaavaisimmat (öh...) lukijani ovat ehkä huomanneet, että päivityksiä tähän blogiin ei ole tullut viimeisten kuukausien aikana. Syy siihen on hyvin yksinkertainen: Amsterdam alkaa olla jo taaksejäänyttä elämää ja ajatukset ovat jo uudessa...

Suuntaamme Budapestiin maaliskuun alussa, joten juttuja sieltä on siis luvassa, toivottavasti, myös täällä blogissa.

Terävimmän kärjen näiltä päivityksiltä on tosin vienyt Facebook, josta on tullut erinomainen 'oman jengin 7-päivää': sen avulla on helppo pysyä kärryillä oman piirinsä tekemisistä. Ja hauskalla tavalla, vieläpä... ovathan statuspäivitykset kuin tekstareita, joihin saa lisätietoja niitä halutessaan!

Budapestissa tulen seuraamaan koko itäisen Keski-Euroopan asioita ja niistä raportoin tietenkin tiukasti myös YLEn kanavilla, joten kyllä minusta kuulee... jos niin haluaa... :)

Palaan asiaan, kunhan verkkoyhteytemme Budapestissa saadaan pystyyn. Toivottavasti siis jo maaliskuun puolivälissä! Siihen saakka... puss och kram!

Sinterklaas = rasismia?

Piakkoin Pyhä Nikolaus, tuo valkopartainen kunnioitettava hahmo, saapuu jälleen Espanjasta Hollannin kylmään ilmanalaan. Mukanaan Sinterklaas tuo lahjoja hyville. Pahat Sintin apulainen Zwarte Piet pistää pussiin ja vie mukanaan.

Yhdysvalloissa sijaitsevat hollantilaisyhtiöt ovat tähän vuoteen saakka aina viettäneet Sinterklaas-juhlaa. Onhan kyse Alankomaiden ehkä tärkeimmästä juhlapäivästä. Se yhdistää koko kansan, sillä jopa maahanmuuttajista suurin osa viettää sinterklaasia. Vaan Yhdysvalloissa sitä ei enää juhlita. Ei voida, sillä juhla on kuuleman mukaan rasistinen.

Koska Pyhän Nikolauksen apulainen Zwarte Piet on musta, on juhlan viettäminen siis rasistista. Erityisen raskauttavat asianhaaroista tekee se, että Piet ei ole kuka tahansa "afrikkalaista syntyperää oleva amerikkalainen", vaan mustaksi maalattu valkoihoinen. Voi kauheaa sentään!

Asia lienee periaatteessa sama kuin suomalaisten Neekerinsuukkojen ja Laku-Pekan hävittäminen. yritetään olla niin poliittisesti korrektia, niin poliittisesti korrektia. Ja miksi ihmeessä? Mitä sillä halutaan saavuttaa? En aina jaksa ymmärtää. Rasismia en siedä hetkeäkään, mutta joku raja hei sillekin, mikä rasismiksi katsotaan..

Ovatko muuten Musta-Pekka pelikortit vielä sallittuja? Vastaan itse: eivät. Tarkistin juuri.
Oheinen kuva on ladattu täältä.

Vesiliukoinen(ko)

Lupasin tämän kirjoituksen olevan hauskemmasta aiheesta kuin kolme edellistä, joten...

Hollannissa on palkittu tämän vuoden paras keksintö. Palkinto - 25 tuhatta euroa - meni henkilölle, joka kehitti vedessä aukeavan turvavyön. Jos siis tulevaisuudessa ajaa jortsuun, on vähemmän todennäköistä jäädä autoonsa satimeen, sillä veden kosketuksesta turvavyö aukeaa ja näin autosta pois pääseminen helpottuu.

Vielä jos joku keksisi vedessä aukeavat ikkunat tai katon... tosin... siinä taitaisi tulla pieni ongelma. Ainakin tämän maan säätiloissa. Kysymyksiä herää tosin vyöstäkin: entä jos limut tai kahvit roiskahtavat vyölle? Entä jos auto päätyy katolleen matalaan veteen ja turvavyön lukkoon saakka ei tule vettä? Entä jos...

Entä jos ei enää osaakaan nähdä positiivisia asioita oikeasti positiivisina, vaan antaa kaiken ympärillä olevan negatiivisen turruttaa?

Kuoleman tavaratalo

Otsikossa ei puhuta kaupasta, jossa myydään kuolemaan liittyviä tarvikkeita. Sen sijaan siinä puhutaan amsterdamilaisesta De Bijenkorfista, paikallisesta Stockmannista. Tavaratalo on ollut viime aikoina murheellisten tapahtumien näyttämönä.

De Bijenkorfissa (=Mehiläispesä) on parvekkeita, joita on vaikea huomata. Sisältä käsin niitä ei kunnolla näe, niidenolemassaolo täytyy tietää. Matkailijat, esimerkiksi, tuskin kiinnittävät niihin mitään huomiota. Ehkä onneksi. Parvekkeilta on nimittäin ilmeisen kätevää hypätä alas - kuolemaan.

Alkuvuodesta avoimelle parvekkeelle neljänteen kerrokseen kiipesi nuorehko mies. Mietti hetken, haisteli tuulta. Hyppäsi. Hän kuoli muutaman päivän kuluttua sairaalassa. Mies kuitenkin ilmeisesti teki valintansa itse.

Traagisempi tapaus nähtiin kuluvan viikon maanantaina. Silloin nuori äiti kiipesi samalle parvekkeelle, mukanaan vuoden ikäinen lapsensa. Hetkeäkään pohtimatta äiti heitti ensin lapsensa alas asfalttiin. Sitten hän hyppäsi itse perässä. Lapsi kuoli, äiti sai erittäin vakavia vammoja. Lapsella ei ollut pienintäkään mahdollisuutta valintoihin.

Nyt äiti, 23-vuotias nainen, on pidätetty. Parveke on tarkastettu ja todettu - taas kerran - turvamääräykset täyttäväksi. Mehiläispesässä hyörinä jatkuu, joskin kriisityöntekijöiden avulla. Mutta mikä saa ihmisen valitsemaan itsemurhansa paikaksi tavaratalon? Pitäisikö kriisityöntekijöiden pohtia sitäkin?

Mitä me oikein teemme itsellemme?

Miksi naisten laihuus on ihanne? Minkä takia nollakoko (size zero) tuntuu olevan yhä useamman teinitytön haaveena? Miten tällaiseen tilanteeseen on tultu? Ja ennen kaikkea: miten tilanteesta päästään pois???

En ole valmistautunut vastaamaan esittämiini kysymyksiin, pohdiskelen vain. Ja olen hiukan kauhuissani. Tajusin nimittäin vastikään, miten järkyttävältä ihmisen pitäisi nykyään näyttää. Luurangolta. Keskitysleirivangilta. Narkkarilta. Kuolevalta AIDS-potilaalta.

En suinkaan tarkoita, että ihmisten pitäisi olla lihavia, päinvastoin. Itseni mukaan lukien väitän, että suuren osan ihmisistä pitäisi olla huomattavasti hoikempia kuin ovat. Eivät puheet kakkostyypin diabeteksestä tai sydäntautien yleistymisestä mitään puuta heinää ole. Mutta pitäisi kai siitä toisestakin ääripäästä puhua. Se on nimittäin vähintään yhtä vaarallinen!

Koska sanat eivät tätä asiaa riitä selostamaan, antaa kuvien puhua puolestaan.Muotimaailma on sairas.
                         

Eikä mediakaan ole todellakaan syytön. Lehdissähän nämä mallit esiintyvät muotinäytösten lisäksi. Ja lehdissä myös melkein tavallisen näköiset naiset saadaan näyttämään sairailta. Myös niissä tavallisissa lehdissä, ei pelkästään huippumuotiin tai teinityttöjuttuihin keskittyneissä, kuten tämä lisäkuva kertoo (erityisesti käden kohtalo on kaamea...). Milloin ihmiset oikein heräävät?!

 

Muutama lehtipoiminta

Alla mainitusta kirjoitettiin suomalaislehdissä, mukavaa sinänsä. Tässä liitteenä muutama juttu, jotka onnistuin saamaan tänne tallennettavaan mutoon. Linkkejä en halua laittaa, sillä ne vanhentuvat joka tapauksessa.

On jotenkin omituista olla kirjoituksen kohteena, kun yleensä on se, joka haastattelee. Sitä tuntee itsensä aika avuttomaksi. Ja jotenkin ymmärtää paremmin, miksi monet ihmiset tuntevat pelkoa toimittajia kohtaan. Vielä kun osaisi ottaa sen huomioon omaa työtään tehdessään...
Journalistin juttu (pdf)
Aamulehden juttu (pdf)
STT:n juttu (doc)

Jossain vaiheessa artikkelit tulevat löytymään myös työsivuiltani osoitteesta http://www.vivikkaricht.com

Poliittinen markkinointi ja kampanjointi Suomessa

POLIITIKOT PYÖRITTÄVÄT MEDIAA MELKEIN JENKKITYYLIIN

Suomalaiset poliitikot ja poliittiset puolueet pystyvät melko helposti käyttämään mediaa hyväkseen omissa kampanjoissaan. Tämä käy ilmi vasta valmistuneesta tutkimuksestani (voit ladata sen .pdf-muodossa itsellesi myös tämän kirjoituksen alareunan linkistä ).


Suomalaiset puolueet ovat myös entistä ammattimaisempia ja amerikkalaisempia kampanjointityyleissään. Tästä huolimatta Suomessa ei olla vielä siirrytty kokonaan ammattimaisen poliittisen kampanjoinnin aikakauteen. Esimerkiksi maailmalla tunnettu spin doctor –ilmiö on Suomessa jäänyt miltei olemattomaksi. Suomalaisten poliittisten piirien pienuus on estänyt ilmiön yleistymisen.

Puolueet käyttävät mediaa hyvin

Puolueet ja poliitikot osaavat kuitenkin käyttää uusimpia markkinointi- ja kampanjointitekniikoita hyväkseen. Tiedotustilaisuudet järjestetään mietittyihin aikoihin ja suunnitellaan tarkoin näyttämään hyvältä. Jopa kuvaajat briiffataan näyttämään poliittisia tapahtumia mediassa puolueille mahdollisimman edullisella tavalla. Uusinta kampanjointitietoa haetaan mm. seuraamalla muissa maissa – erityisesti Pohjoismaissa, Saksassa ja Alankomaissa – käytäviä vaalitaisteluita.

Suomalaisia erityispiirteitä

Vaikka suomalaiset poliitikot ja puolueet käyttävätkin suurimmaksi osaksi myös muualta maailmasta tuttuja markkinointi ja kampanjointitekniikoita, yksi keino herätti tutkimuksen ulkomaalaisissa tarkastajissa hilpeyttä: toimittajille suunnatut saunaillat. Niitä pidettiin suomalaisuuden huipentumana. Tarkastajien mielestä suomalaiseksi erityispiirteeksi nousi myös poliitisen markkinoinnin ja kampanjoinnin kokeminen hyvin asiapitoiseksi, suomalaiseksi, vanhanaikaiseksi, harrastelijamaiseksi, tiedottavaksi ja tylsäksi.

Kattava tutkimus

Amsterdamin yliopistossa MSc-thesis –työnä tehty tutkimus selvitti suomalaisen poliittisen markkinoinnin ja kampanjoinnin erityispiirteitä kuluvan vuoden keväällä, heti eduskuntavaalien jälkeen. Tutkimuskysely lähetettiin Suomen tärkeimpien medioiden politiikan toimittajille, puolueiden kampanjavastaaville ja poliittisia kampanjoita suunnitelleille mainostoimistoille. Lisäksi tutkimukseen haastateltiin Keskustan, Kokoomuksen, SDP:n, Vasemmistoliiton, Vihreiden ja Perussuomalaisten kampanjavastaavia sekä YLEn TV-uutisten, Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien politiikan toimitusten päälliköitä.


Käytännössä tutkimus kertoo

• millaista suomalainen poliittinen markkinointi ja kampanjointi on (ulkomaiseen verrattuna)
• kuinka ammattimaistunutta (amerikkalaistunutta) suomalainen poliittinen markkinointi ja kampanjointi on
• millaiset toimijat tekevät päätöksiä tekniikoista, joiden avulla suomalaiset puolueet pyrkivät tavoittamaan median edustajat ja vaikuttamaan heihin mahdollisimman tehokkaasti
• käyttävätkö suomalaiset puolueet ammattimaisia poliittisia konsultteja (spin doctoreita) kampanjoissaan
• millaisia puolueiden käyttämät mediaan vaikuttamisen tekniikat ovat ja
• miten toimittajat reagoivat näihin tekniikoihin.

Tästä voit ladata Vivikka Richtin Spinning the Finns - Political Marketing in Finland - tutkimuksen

Vihdoinkin valmis!

Virallisesti ja vahvistetusti: olen valmis. Vanhojen BA.n ja BSc:n lisäksi voin käyttää tittelinäni MSc in Communication Science / European Communication'ia. Uh. Ja wow.

Hollantilainen ystävä pahoitteli asiaa valmistumisesta kuultuaan. Ihmeteltyäni miksi, hän selvitti: nyt sinun täytyy muuttaa kaikki tietosi, jo pelkästään käyntikorttien uusiminen maksaa maltaita!

Eipä tullut mieleenkään kyseinen skenaario. Me suomalaiset emme oikein arvosta titteleitä, ilmeisesti. Vai milloin olet viimeksi kuullut, että joku kertoisi olevansa vaikkapa yhteiskuntatieteiden maisteri se-ja-se? Enkä kyllä edelleenkään aio pistää oppiarvoani käyntikortteihin. Vai pitäisiköhän sittenkin. Olisikohan siitä jotain hyötyä? Ainakin se saattaisi näyttää kivalta...

Nassu kirjaan - heti!

Viime päivät olen ihmetelly uusinta verkottumistyökaluani eli Facebookia. Jonkin aikaa yritin pitää päätökseni, etten kokeile enää mitään jaiku-ymsymsejä, mutta nyt olen menettänyt sydämeni lähes täysin: Facebook on loistava!

Ennätin jo epäillä, etten koskaan tule enää pitämään vaikkapa ECS-kollegoihini mitään yhteyttä, kunnes tajusin: hehän ovat kaikki Nassukirjassa. Olleet jo pitkään. Se sukupolvien välinen kuilu, nimittäin, näkyy tässä aika hyvin.

Näkyy tosin myös se, että jostain syystä me finskit emme Facebookista ensin innostuneet. Miksi, syytä voi vain arvailla. Nyt vain toivon, että kaikki pistäisivät sinne oman 'sivunsa' pystyyn mitä pikimmin. Olisi ihanaa pysyä edes jotenkin kärryillä myös Suomessa asuvien kamujen elämässä. Sillä tähän on menty: sähköposti on liian vaativa yhteydenpitomuoto. Kavereita - kuten TV-sarjoja - tulee seurattua pikemminkin on demand: juuri silloin kun itselle sopii. Siinä FB toimii loistavasti.

Lisäksi sinne voi järjestää näppärästi kuvansa. Jopa ne kolme vuotta digiarkistoissa lojuneet hääkuvat. Öh.

P.S. Se on älyttömän helppo käyttää!
P.P.S. Tämä on siis mielipiteeni muutaman päivän käytön jälkeen. Katsotaan, miten homma kehittyy...

Tänä vuonna se sattui sitten viikonlopuksi

Kesä, nimittäin. Se oli täällä Hollannissa viime viikonloppuna (nyt on taas normaalia eli sataa ja tuulee). Vapun jälkeen oli ensimmäistä kertaa lämmintä ja aurinkoista. Perinteinen suomalainen helleraja ylittyi sekä lauantaina että sunnuntaina. Mitä silloin tekeekään kunnon dutsi? Lähtee rannalle! Jihuu!

Vain silloin kun ympärillä on tarpeeksi muita ihmisiä, voi hollantilainen tuntea olonsa turvalliseksi. Iloiseksi. Onnelliseksi. Tyytyväiseksi. Vain silloin olo on gezellig. Kuva kertonee kaiken. Siinä näkyy sunnuntainen Scheveningen (alkup. kuva julkaistu mm. AD:ssa).

Me emme olleet rannalla. Jostain syystä.