Kuoleman tavaratalo

Otsikossa ei puhuta kaupasta, jossa myydään kuolemaan liittyviä tarvikkeita. Sen sijaan siinä puhutaan amsterdamilaisesta De Bijenkorfista, paikallisesta Stockmannista. Tavaratalo on ollut viime aikoina murheellisten tapahtumien näyttämönä.

De Bijenkorfissa (=Mehiläispesä) on parvekkeita, joita on vaikea huomata. Sisältä käsin niitä ei kunnolla näe, niidenolemassaolo täytyy tietää. Matkailijat, esimerkiksi, tuskin kiinnittävät niihin mitään huomiota. Ehkä onneksi. Parvekkeilta on nimittäin ilmeisen kätevää hypätä alas - kuolemaan.

Alkuvuodesta avoimelle parvekkeelle neljänteen kerrokseen kiipesi nuorehko mies. Mietti hetken, haisteli tuulta. Hyppäsi. Hän kuoli muutaman päivän kuluttua sairaalassa. Mies kuitenkin ilmeisesti teki valintansa itse.

Traagisempi tapaus nähtiin kuluvan viikon maanantaina. Silloin nuori äiti kiipesi samalle parvekkeelle, mukanaan vuoden ikäinen lapsensa. Hetkeäkään pohtimatta äiti heitti ensin lapsensa alas asfalttiin. Sitten hän hyppäsi itse perässä. Lapsi kuoli, äiti sai erittäin vakavia vammoja. Lapsella ei ollut pienintäkään mahdollisuutta valintoihin.

Nyt äiti, 23-vuotias nainen, on pidätetty. Parveke on tarkastettu ja todettu - taas kerran - turvamääräykset täyttäväksi. Mehiläispesässä hyörinä jatkuu, joskin kriisityöntekijöiden avulla. Mutta mikä saa ihmisen valitsemaan itsemurhansa paikaksi tavaratalon? Pitäisikö kriisityöntekijöiden pohtia sitäkin?