Maailman kuvia - Vivikka Richt

Vihdoinkin valmis!

Virallisesti ja vahvistetusti: olen valmis. Vanhojen BA.n ja BSc:n lisäksi voin käyttää tittelinäni MSc in Communication Science / European Communication'ia. Uh. Ja wow.

Hollantilainen ystävä pahoitteli asiaa valmistumisesta kuultuaan. Ihmeteltyäni miksi, hän selvitti: nyt sinun täytyy muuttaa kaikki tietosi, jo pelkästään käyntikorttien uusiminen maksaa maltaita!

Eipä tullut mieleenkään kyseinen skenaario. Me suomalaiset emme oikein arvosta titteleitä, ilmeisesti. Vai milloin olet viimeksi kuullut, että joku kertoisi olevansa vaikkapa yhteiskuntatieteiden maisteri se-ja-se? Enkä kyllä edelleenkään aio pistää oppiarvoani käyntikortteihin. Vai pitäisiköhän sittenkin. Olisikohan siitä jotain hyötyä? Ainakin se saattaisi näyttää kivalta...

Nassu kirjaan - heti!

Viime päivät olen ihmetelly uusinta verkottumistyökaluani eli Facebookia. Jonkin aikaa yritin pitää päätökseni, etten kokeile enää mitään jaiku-ymsymsejä, mutta nyt olen menettänyt sydämeni lähes täysin: Facebook on loistava!

Ennätin jo epäillä, etten koskaan tule enää pitämään vaikkapa ECS-kollegoihini mitään yhteyttä, kunnes tajusin: hehän ovat kaikki Nassukirjassa. Olleet jo pitkään. Se sukupolvien välinen kuilu, nimittäin, näkyy tässä aika hyvin.

Näkyy tosin myös se, että jostain syystä me finskit emme Facebookista ensin innostuneet. Miksi, syytä voi vain arvailla. Nyt vain toivon, että kaikki pistäisivät sinne oman 'sivunsa' pystyyn mitä pikimmin. Olisi ihanaa pysyä edes jotenkin kärryillä myös Suomessa asuvien kamujen elämässä. Sillä tähän on menty: sähköposti on liian vaativa yhteydenpitomuoto. Kavereita - kuten TV-sarjoja - tulee seurattua pikemminkin on demand: juuri silloin kun itselle sopii. Siinä FB toimii loistavasti.

Lisäksi sinne voi järjestää näppärästi kuvansa. Jopa ne kolme vuotta digiarkistoissa lojuneet hääkuvat. Öh.

P.S. Se on älyttömän helppo käyttää!
P.P.S. Tämä on siis mielipiteeni muutaman päivän käytön jälkeen. Katsotaan, miten homma kehittyy...

Miksi en koskaan opi ymmärtämään miehiä...

Video puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Päivän naurutkin tästä tosin irtosivat :) Herkkämielisille varoitus: noin kohdassa 2'45'' (pätkää jäljellä n. 1'10'') pehvat tulevat kuvaan mukaan...

Vai mitä?

Tänä vuonna se sattui sitten viikonlopuksi

Kesä, nimittäin. Se oli täällä Hollannissa viime viikonloppuna (nyt on taas normaalia eli sataa ja tuulee). Vapun jälkeen oli ensimmäistä kertaa lämmintä ja aurinkoista. Perinteinen suomalainen helleraja ylittyi sekä lauantaina että sunnuntaina. Mitä silloin tekeekään kunnon dutsi? Lähtee rannalle! Jihuu!

Vain silloin kun ympärillä on tarpeeksi muita ihmisiä, voi hollantilainen tuntea olonsa turvalliseksi. Iloiseksi. Onnelliseksi. Tyytyväiseksi. Vain silloin olo on gezellig. Kuva kertonee kaiken. Siinä näkyy sunnuntainen Scheveningen (alkup. kuva julkaistu mm. AD:ssa).

Me emme olleet rannalla. Jostain syystä.

Shiatsu-istuin

Mistä tietää tulleensa vanhaksi? Kun virittelee vielä keskiyöllä työistuimelleen shiatsu-tyynyn. Mikä nautinto! Loistavaa selkähierontaa samalla kun päivittää blogia.

Ihmetyttää tosin, mistä tällainenkin on saanut alkunsa. Kenelle on tullut mieleen yhdistää nämäkin kaksi asiaa eli hieronta ja työnteko? Kuinka kiireinen pitääkään olla, että täytyy käydä hieronnassakin samalla työskennellen? Vai onkohan tämäkin taas yksi hollantilaisuus (nämähän työskentelevät aina...)?

Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia. Mutta kyllä vaan on mukava keksintö, tämä omituinen laite, joka jurruttaa rystysiä imitoiden selkää ylös alas. Naksunta vain kuuluu kun nikamat aukeilevat.