Maailman kuvia - Vivikka Richt

Kroketti

Taas puhutaan ruuasta. Vai sittenkin pelistä? Eikun ruuasta tällä kertaa, sillä päivän aihe on kroketti, se mitä dutsilandiassa syödään suurena herkkuna. Ja toki, tykkääväthän monet finskitkin siitä, jotkut osaavat jopa selvittää eri laatujen eroja, väriä myöten (terveisiä vaan Mikolle sinne Skattalle...).

Itse en kuitenkaan ole koskaan ymmärtänyt, mitä ihanaa uppopaistetussa pötkössä, sisältä lähinnä keitettyjä aivoja muistuttavassa limamöykyssä on. Hajuko? Uh. Ulkonäkö? Ei tosiaan. Maku? Hyi hemmetti. Silti niitä myydässän tässä maassa vuosittain yli 300 miljoonaa kappaletta. Nopean laskutoimituksen mukaan se tekee melkein parikymmentä krokettia per dutsi. Jaiks.

Ehkä on vain suosiolla todettava, että on taas yksi asia (niiden satojen muiden lisäksi) joita en tässä maassa siedä. Onneksi tosin on vielä tähän mennessä löytynyt useampi, joista todella pidän. Hup, Holland, hup tosin ei ole yksi niistä.

Rievää vai riävää?

Otsikon kysymys ei ehkä aukea kuin Tampereen suunnalta tuleville, joten selitettäköön. Rievä on herkullinen leipälaji, jota suositaan erityisesti ko. sisämaakaupungin ympäristössä. Sen nimestä vaan meinaa tulla tappeluita. Jotkut kun eivät millään suostu hyväksymään, että leivän nimi on nimenomaan (sic!) rievä, siis E siellä keskellä. Ei riävä, ei Ä keskellä.

Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että vanhanajan tamperelaiset kyllä lausuvat leivän juuri riäväksi, joten suotakoon heille myös oikeus kirjoittaakin se siten. Itse pidän rievää parempana. Rievä muuten on kuuleman mukaan vanhaa suomea ja tarkoittaa tuoretta. Siksipä se onkin lämpimänä parhaimmillaan.

Jos et ole vielä syönyt kunnollista rievää, suosittelen ehdottomasti Tamperella pistäytymistä ja kunnon ohrarievän hankkimista. Voin kanssa se on nimittäin erinomaista herkkua. Tosin vain tuoreena, jo päivänkin vanhana sen rapea ja silti sitkeä kuori on pilalla. Ja jos et ole suunnitellut matkaa Tampereelle, tässäpä täältä poimimani resepti.

            1 litra vettä

            1 pala (50g) hiivaa

            1 rkl suolaa

            1 rkl sokeria

            (0,5-1 dl maitojauhetta)

            8 dl hiivaleipäjauhoja

            10 dl ohrajauhoja

• Liota hiiva, suola ja sokeri veteen. Sekoita maitojauhe hiivaleipä- ja ohrajauhoihin ja lisää jauhoseos nesteeseen. Maitojauheen voit jättää pois jos haluat rievästä laktoosittoman .
• Vaivaa taikina. Älä ihmettele löysyyttä, sen kuuluukin jäädä löysäksi. Paloittele taikina viiteen osaan ja leivo pyöreiksi levyiksi. Anna nousta pellillä lämpimässä paikassa liinalla peitettynä n. 30-40 minuuttia.
• Paista (mielellään kunnon leivinuunissa) 250 asteessa n. 20 minuuttia, syö lämpimänä!                   

 

 Eikun leipomaan! Nauttikaa te, jotka vielä leipää voitte syödä... *kirjoittaa vesi kielellä*. Seuraava leipä, josta joskus vielä tänne kirjoitan onkin sitten Tyrvään kakko :)

Luotettava dutsipoliisi

Jo pitkään on ollut selvää, että dutsipoliisien työmoraali ei ole aivan sellainen, kuin mihin Suomessa on totuttu. Silti uutinen hollantilaisten poliisien tekosista hämmästytti, jopa järkytti.

Juttu on nimittäin niin, että viime vuonna yli 200 poliisia erotettiin työstään. Siis vain viime vuoden aikana. Yli kaksisataa! Syinä erottamisiin olivat kyseisten poliisien rikolliset teot tai työtehtävien laiminlyönti.

Poliisien käytöksestä tehtiin viime vuonna melkein 1400 tutkintaa, joista puolet johtivat jonkilaisiin kurinpitotoimiin. Huh. Kylläpä tuntuu mukavalta tuollainen. Tosin: mitkä mahtavat olla vastaavat luvut Suomessa? Niitä ei taideta ainakaan kovin äänekkäästi julkistella.

Maalari maalaa

Mutta millä se maalari sitten maalaa? Siinäpä päivän kysymys. Jos sattuu omistamaan kesämökin, jonka puiset seinät on joskus vuonna yksi maalattu jollain tiesmillä, joka nyttemmin rapisee seinistä kuin kulahtanut nukka, millä ihmeellä se maalataan uudelleen?

 Taitaa käydä niin, että kyseiset seinät raavitaan ensin puhtaiksi entisen maalin jämistä. Arvatkaapa huvittaako moinen homma, loman kunniaksi? No, pakko se kai on, sillä muuten seiniin ei taida uskaltaa levittää minkäänlaista ainetta niitä kaunistamaan.
Ja kaunistettava on, sillä kesäpaikkamme on ulkopuoleltaan vallan surkea näky.

Toivottavasti ilmat pysyvät hyvinä, mikäs silloin on auringossa rapsutellessa, kyitä pelätessä ja maalaisilmasta nautiskellessa. Siis lomaa viettää :)

Valistuksen asialla

Kuluvan päivän antiin kuuluu ehdottomasti pieni valistus. Kansankynttilyys (<- onko tuo sana?), jopa. Päätin nimittäin jakaa kanssanne jälleen yhden pienen videon. Aiheena on tällä kertaa tupakoinnin ihanuus ja röökin kaipuun kurjuus.

Ei suinkaan, en ole jälleen sortunut röökaamaan. En silti voi kieltää, että silloin tällöin tekee mieli tuprauttaa. Varsinkin jos viettää lomaa, istuu terassilla ja nauttii kylmästä valkoviinistä. Onneksi sortumisen jälkivaikutukset ovat jo hyvin tiedossani. Pysyy nainen kurissa.

Halpaa ruokaa

Täällä dutsilandiassa ruoka on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Sen huomasi heti tänne muutettuamme ja huomaa edelleen. Jos Suomessa käy ruokakaupassa, on turha kuvitellakaan selviävänsä sieltä ostoksineen ulos alle 20 euron. Täällä samaan reissuun menee suunnilleen puolet vähemmän. Hollannissa ruoka onkin kokonaisuudessaan noin 10% halvempaa kuin Euroopassa keskimäärin. Maitotuotteet, juustot ja kananmunat ovat jopa 22% halvempia.

Vasta julkistetun tutkimuksen mukaan Suomi onkin todella kalliin ruuan ja juoman maa. Ja tuskin tilanteeseen se paljon puhuttu arvonlisäveron alennuskaan auttaa. Uskonkin, että ruuan hinta laskee Suomessa ainoastaan, jos man väkimäärä yhtäkkiä kasvaa huomattavasti. Sitten kai ruuan tuottaminenkin tulisi suhteessa halvemmaksi. Vai miten se nyt menikään...?

Turha kuvitelma kuitenkin, sillä Suomessa tuskin yhtäkkiä tapahtuuedes pienimuotoista väestöräjähdystä. Harmillista sinänsä. Sillä olisihan meillä tilaa.

Kuninkaan kokoa

Päivän mainos on tänään ehdottomasti tämä vanha kokiksen pätkä. Kunpa nykyäänkin king size olisi tuota kokoa. Luultavasti aika monen elämä olisi mukavampaa.

Onhan nimittäin aika hurjaa, että esim. Yhdysvalloissa limua juodaan melko tavallisesti litratolkulla päivittäin. Kohta pitänee alkaa uskoa jopa tähän loistavan The Onion -lehden artikkeliin... Tosin: jos sokerin ja lisäaineiden kiskonta vähenisi, saattaisi vähentyä myös The Onioniin vakavasti suhtautuvien määrä. Ja olisiko se nyt sitten hyvä vai paha juttu? Riippuu siitä, mille itse kukakin haluaa naureskella :)

English Breakfast Tea

Minut todettiin vastikään kahville allergiseksi. En jostain syystä ollut edes osannut ajatella, että kahvillekin voisi olla allerginen... nyt se kyllä käy järkeen, mutta aiemmin... mahdottomuus. Sitä paitsi: en minä voinut nyt ainakaan kahville olla allerginen, sehän oli ainoa aine joka sai minut aamuisin heräämään!

Kahvin jätettyäni (voi sitä muutaman viikon tuskaa!) olen ryhtynyt teesiepoksi. Koska allergiani koskee myös vihreää teetä (usko tai älä...), tutkailen erilaisten mustan teen variaatioiden eroja. Viimeksi join lentokentällä aivan erinomaista Assam TGFOP teetä enkä edes kuolannut viereisen pöydän lattejen suuntaan. Tilanne hämmästytti: missä kahviaddiktioni? Se, jonka takia saatoin kärttyillä tunteja, tehdä omituisia temppuja, ja kulkea päivästä puolet silmät lurpallaan? Jonka aikana kunnollisen mustapaahtoisen kahvin aromi sai pään surisemaan innosta?

Selvisi se sitten hiukan myöhemmin, kun päätin tunnustaa asian laidan itselleni: ei tarvita enää kahviaddiktiota, kun sen tilalle on kovaa vauhtia tulossa tee-snobius. Kaikkea sitä, vanhemmiten. Mutta kyllä se tee kelpaa pussistakin, ainakin tuo otsikon klassinen juoma.

Villatakki

Vuosi oli kai 1998 kun taas hortoilin Seppälään aamuvuoroputken jäljiltä aikamoisessa tokkurassa. Tuolloin elin omituista vaihetta elämässäni, sellaista jossa töitä Pasilan eläintarhassa tehtiin vuoroissa, hyvin omituisissa sellaisissa. Henkisesti hyvin rankkaa työtä, joka vaati vastapainokseen myös rankat huvit (kiitos Tuulia :).

Vuorotyön aiheuttaman lamaannuksen ja em. huvitusten takia aina ei meinannut jaksaa lähteä ostoksille, ei edes vaateostoksille. Siksi tuolla Seppälän keikalla taisin tutkia myös suunnilleen jokaisen muunkin Helsingin ketjukaupan valikoiman läpi.

Ostosreissun tuloksena oli erinäinen määrä vaatteita, muun muassa valkoinen ribattua puuvilla oleva pitkä, korkeakauluksinen villatakki. Jättikokoinen, sellainen johon voi kääriytyä kotona kylmän uhatessa. Ja joka väristään huolimatta sopii päälle missä tahansa hommassa, sillä pesukone tuntuu tekevän sille vain hyvää.

Nyt melkein 10 vuoden jälkeen takkia on paikkailtu ahkerasti ja pitäisi taas paikata lisää. Silti se on edelleen käytössä. Lempparitakkina jonka suojassa on hyvä olla silloin kun maailma potkii päähän.

Kylmän harmaa

Otsikossa siis tämän päivän väri. Eletään heinäkuuta ja lämpöä Amsterdamissa tällä hetkellä huimat 15 astetta. Sataa, tuulee ja tosiaankin on harmaata. Kolean, kylmän, sumuisen, surkean harmaata.

Tällaisena päivänä pitäisi ottaa aamuteemuki mukaan sänkyyn, napata yöpöydältä se kaikkein hömpin kirja ja olla vaan, makoilla. Työt ja muut ikävyydet voisi unohtaa jonnekin nurkkaan keskittyessään saamaan itsensä paremmalle tuulelle. Edes jonkinlaiseen kesäfiilikseen.

Onneksi on sentään joskus tullut pidettyä lomia, niitä voi täällä harmaudessa töitä paiskiessa muistella. Oheinen otos on muutaman vuoden takaa, tulisen kuumasta Shqiperiasta, kotkien maasta. Nyt tuo silloin hurjalta tuntunut lämpö kelpaisi kyllä täällä hytistessä. On muuten kerrankin ikävä saunaa. edit 14.27: Korjasin typoja!