Maailman kuvia - Vivikka Richt

A'damista B'pestiin

Tarkkaavaisimmat (öh...) lukijani ovat ehkä huomanneet, että päivityksiä tähän blogiin ei ole tullut viimeisten kuukausien aikana. Syy siihen on hyvin yksinkertainen: Amsterdam alkaa olla jo taaksejäänyttä elämää ja ajatukset ovat jo uudessa...

Suuntaamme Budapestiin maaliskuun alussa, joten juttuja sieltä on siis luvassa, toivottavasti, myös täällä blogissa.

Terävimmän kärjen näiltä päivityksiltä on tosin vienyt Facebook, josta on tullut erinomainen 'oman jengin 7-päivää': sen avulla on helppo pysyä kärryillä oman piirinsä tekemisistä. Ja hauskalla tavalla, vieläpä... ovathan statuspäivitykset kuin tekstareita, joihin saa lisätietoja niitä halutessaan!

Budapestissa tulen seuraamaan koko itäisen Keski-Euroopan asioita ja niistä raportoin tietenkin tiukasti myös YLEn kanavilla, joten kyllä minusta kuulee... jos niin haluaa... :)

Palaan asiaan, kunhan verkkoyhteytemme Budapestissa saadaan pystyyn. Toivottavasti siis jo maaliskuun puolivälissä! Siihen saakka... puss och kram!

Sinterklaas = rasismia?

Piakkoin Pyhä Nikolaus, tuo valkopartainen kunnioitettava hahmo, saapuu jälleen Espanjasta Hollannin kylmään ilmanalaan. Mukanaan Sinterklaas tuo lahjoja hyville. Pahat Sintin apulainen Zwarte Piet pistää pussiin ja vie mukanaan.

Yhdysvalloissa sijaitsevat hollantilaisyhtiöt ovat tähän vuoteen saakka aina viettäneet Sinterklaas-juhlaa. Onhan kyse Alankomaiden ehkä tärkeimmästä juhlapäivästä. Se yhdistää koko kansan, sillä jopa maahanmuuttajista suurin osa viettää sinterklaasia. Vaan Yhdysvalloissa sitä ei enää juhlita. Ei voida, sillä juhla on kuuleman mukaan rasistinen.

Koska Pyhän Nikolauksen apulainen Zwarte Piet on musta, on juhlan viettäminen siis rasistista. Erityisen raskauttavat asianhaaroista tekee se, että Piet ei ole kuka tahansa "afrikkalaista syntyperää oleva amerikkalainen", vaan mustaksi maalattu valkoihoinen. Voi kauheaa sentään!

Asia lienee periaatteessa sama kuin suomalaisten Neekerinsuukkojen ja Laku-Pekan hävittäminen. yritetään olla niin poliittisesti korrektia, niin poliittisesti korrektia. Ja miksi ihmeessä? Mitä sillä halutaan saavuttaa? En aina jaksa ymmärtää. Rasismia en siedä hetkeäkään, mutta joku raja hei sillekin, mikä rasismiksi katsotaan..

Ovatko muuten Musta-Pekka pelikortit vielä sallittuja? Vastaan itse: eivät. Tarkistin juuri.
Oheinen kuva on ladattu täältä.

Vesiliukoinen(ko)

Lupasin tämän kirjoituksen olevan hauskemmasta aiheesta kuin kolme edellistä, joten...

Hollannissa on palkittu tämän vuoden paras keksintö. Palkinto - 25 tuhatta euroa - meni henkilölle, joka kehitti vedessä aukeavan turvavyön. Jos siis tulevaisuudessa ajaa jortsuun, on vähemmän todennäköistä jäädä autoonsa satimeen, sillä veden kosketuksesta turvavyö aukeaa ja näin autosta pois pääseminen helpottuu.

Vielä jos joku keksisi vedessä aukeavat ikkunat tai katon... tosin... siinä taitaisi tulla pieni ongelma. Ainakin tämän maan säätiloissa. Kysymyksiä herää tosin vyöstäkin: entä jos limut tai kahvit roiskahtavat vyölle? Entä jos auto päätyy katolleen matalaan veteen ja turvavyön lukkoon saakka ei tule vettä? Entä jos...

Entä jos ei enää osaakaan nähdä positiivisia asioita oikeasti positiivisina, vaan antaa kaiken ympärillä olevan negatiivisen turruttaa?

Metallit on paljastetava

Hollantilaiskouluissa on otettu järeät aseet käyttöön. Enkä nyt tarkoita sinkoja, vaan puukkoja. Uhkailu niillä on kai iät ajat ollut 'tavallista', mutta nyt niitä myös käytetään. Tuhoisin seurauksin.

Alkukuusta Amsterdamissa tapahtui verityö, kaikessa järkyttävyydessään entistäkin ikävämpi siksi, että tappaja oli alaikäinen. 14-vuotias poika puukotti itseään kaksi vuotta vanhemman nuorukaisen kuoliaaksi koulussa. Tällä viikolla puukkoja heiluteltiin taas, tällä kertaa asialla oli kaksi 15-vuotiasta.

Hollantilaiset viranomaiset eivät tiedä, miten reagoida. Surunvalitteluja on esitetty ja nuorison radikalisoitumista syytelty. Rahapula, 'huonot' asuinalueet, jengit... Syitä etsitään edelleen. Poliitikkojen kokoustaessa poliisi on ryhtynyt toimiin. Se on ottanut yhteyttä sinne, missä nämä hommat osataan hoitaa.

Amsterdamin poliisi on tilannut Yhdysvalloista apua. Piakkoin kaupunkiin saapuukin kymmenen kappaletta kanettavia metallipaljastimia. Niiden avulla kouluissa tullaan tulevaisuudessa tutkimaan, onko oppilailla kiellettyjä tavaroita mukanaan. Ja niiden olemassaolo kai sitten saa vanhemmat päästämään lapsensa kouluun tulevaisuudessakin.

Tätä vauhtia ei tule menemään montaa vuotta siihen, kun Hollannin maine turvallisena ja mukavana 'kuudentena Pohjoismaana' on mennyttä. Tilalle tullee jonkinasteinen Pikku-Texas. Tai sitten kyse on vain normaalista yhteiskunnan kehittymisestä. Ehkäpä pian näemme metallipaljastimia myös Suomessa.

Ja seuraava kirjoitukseni tulee taatusti olemaan jostain iloisemmasta aiheesta.

Kuoleman tavaratalo

Otsikossa ei puhuta kaupasta, jossa myydään kuolemaan liittyviä tarvikkeita. Sen sijaan siinä puhutaan amsterdamilaisesta De Bijenkorfista, paikallisesta Stockmannista. Tavaratalo on ollut viime aikoina murheellisten tapahtumien näyttämönä.

De Bijenkorfissa (=Mehiläispesä) on parvekkeita, joita on vaikea huomata. Sisältä käsin niitä ei kunnolla näe, niidenolemassaolo täytyy tietää. Matkailijat, esimerkiksi, tuskin kiinnittävät niihin mitään huomiota. Ehkä onneksi. Parvekkeilta on nimittäin ilmeisen kätevää hypätä alas - kuolemaan.

Alkuvuodesta avoimelle parvekkeelle neljänteen kerrokseen kiipesi nuorehko mies. Mietti hetken, haisteli tuulta. Hyppäsi. Hän kuoli muutaman päivän kuluttua sairaalassa. Mies kuitenkin ilmeisesti teki valintansa itse.

Traagisempi tapaus nähtiin kuluvan viikon maanantaina. Silloin nuori äiti kiipesi samalle parvekkeelle, mukanaan vuoden ikäinen lapsensa. Hetkeäkään pohtimatta äiti heitti ensin lapsensa alas asfalttiin. Sitten hän hyppäsi itse perässä. Lapsi kuoli, äiti sai erittäin vakavia vammoja. Lapsella ei ollut pienintäkään mahdollisuutta valintoihin.

Nyt äiti, 23-vuotias nainen, on pidätetty. Parveke on tarkastettu ja todettu - taas kerran - turvamääräykset täyttäväksi. Mehiläispesässä hyörinä jatkuu, joskin kriisityöntekijöiden avulla. Mutta mikä saa ihmisen valitsemaan itsemurhansa paikaksi tavaratalon? Pitäisikö kriisityöntekijöiden pohtia sitäkin?